sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Virallinen kevät korkattu!

Tänään avautuivat ensimmäiset leskenlehdet pihan perälle. Olen katsellut nuppuaihioita jo parin viikon ajan.



 Leskenlehtiä riittää peräpihalla, niitä on joka paikassa. Peräpiha on tällä hetkellä joutomaana, mutta kesän aikana se kokee paljon muutoksia.



Ensimmäiset sipulikukat meinaavat näyttää nuppujaan auringolle.




Nämä sipulikukat kasvavat päivänliljapenkissä polun varrella. Aurinko lämmittää tätä penkkiä kovasti, kun ovat etelänpuolen rinteessä.


Kukkapenkeissä tapahtuu myös paljon elonmerkkejä, kun aurinko lämmittää tummaa multaa.


Akileijat ovat aina ensimmäisten joukossa kasvamassa. Akileijan lehtiruusukkeet ovat niin kauniit.
Kaukasianmaksaruoho heräilee kevääseen upealla punaisella värillä.


Tarhakylmänkukka puskee harmaahapsista alkua kohti korkeuksia.
Kääpiökurjenmiekka aloitti kasvunsa lämpimällä rinteellä. Ei ole vielä kertaakaan kukkinut, vaikka on ollut 2011 asti minulla.
Isomaksaruoho on kuvauksellinen näin keväällä, kun lehtiröyhyt kasvavat pituutta.

Jouluruusun nuput ovat olleet syksystä lähtien samannäköisiä ja odotan että ne lähtevät kohtapuoleen kasvamaan kun ilmat hieman lämpenevät.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Risukurjen teko

Tarvikkeet risukurjen tekoon:
  • koivusta risuja
  • rautalankaa mahd. tummaa
  • sivuleikkurit 
  • oksasakset
  • kepinpätkä (rautalangan kieputtamista varten)


Pihan laidalla oli talvella tuuli kaatanut ison koivun. Siitä kävin hakemassa risuja. 
 

Paksuimmat risut on pikkurillin paksuisia ja pituutta pisimmillä on yli metrin.

Otin kymmenkunta paksua oksaa ja sidoin ne napakasti päästä yhteen.


Tässä kuvassa näkyy hyvin kepinpätkä jonka ympärille on kieputettu rautalankaa. Sen ansiosta rautalankaa on helpompi käsitellä pitkiäkin pätkiä.
 
Toinen sidos tulee puoleen väliin, niin että hapsupäätä taivuttaa ylöspäin. Tämä on hieman vaikeaa saada oksat pysymään taivutettuna sitoessa.


Keskelle jäävät oksat pitää jättää löysästi palloksi (linnun vartalo).

Seuraavaksi pitää sitoa hapsupää napakasti kiinni. Oksat eivät saa jäädä roikkumaan pois muodosta. Tässä vaiheessa kannattaa miettiä mihin asentoon haluaa linnun kaulan.



  
Samalla pitää taivuttaa latvaa eteenpäin (pää) ja muotoilla siitä haluttu malli.


Nokka on ohuempi jo ihan sen takia että oksan päät rupeaa loppumaan. Nokka sidotaan tiukkaan ja katkaistaan oksan päät pois.

Laitoin vartaloon lisää oksia että sain siitä pulleamman. Niiden paksut päät kannattaa ujuttaa piiloon vartalon sisään.


Tässä kohtaa pitää jo ajatella pyrstön pituutta, kuinka pitkiä oksia laittaa mukaan.

Sidotaan pyrstöön rautalanka niin että se on vielä sen alkuperäisen sidoksen kanssa päällekäin.



Sitten vielä siistitään kurjen ulkomuoto. Laitoin itse vartaloon rautalanka kerroksen että kurki pitää muotonsa paremmin. Leikkelin ylimääräiset hapsut pois vartalolta ja kaulasta.

Valmis kurki:






Kurki ei vielä ole lopullisessa paikassaan, mutta muuttaa sinne sitten kun keksin missä se olisi.

Kurjen tekemiseen meni reilu tunti aikaa, kun en ole tehnyt aikaisemmin mitään tämänkaltaista. Hauskaa oli ja taidan tehdä vielä jonkun risu jutun pihalleni, tästä jääneistä risuista.